Suomalainen ihannoi sitä, joka pärjää yksin. Tulee tarve
pärjätä itsekin, vaikka läpi harmaan kiven, p*rkele! Sisuasenne yhdistettynä
nykytilanteeseen, jossa poliittinen päätöksentekokaan ei tue pienillä
resursseilla toimivien mikroyritysten ja yksinyrittäjien elinkeinoa ja
työllistämismahdollisuuksia, on kestämätön. Tilanne ei kehity eikä kehitä vaan
kurjistaa.
Yksi apu on yhteistyössä, joka on kuitenkin laajempi asia kuin verkostoituminen, tiedon
jakaminen tai tutun yrittäjän suositteleminen toiselle. Kun jokaisella yksittäisellä yrittäjällä
on tarjota vain rajallista, harvoin ainutkertaista osaamistaan, ei asiakkaalle
synny tarvetta sitoutua ja palvelu jää puolitiehen. Asiakkaalle herää pelko projektin onnistumisesta, joka saattaa kääntää pään vaivattomampaan
ratkaisuun ja ison yrityksen kokonaisvaltaisen palvelun puoleen. Löydettävyys
ja vertaileminenkin on helpompaa.
Yhteistyö on sitä, että seistään samalla puolella ilman, että epäillään toisen tarkoitusperiä, kehittäen yhdessä jotain tiettyä asiaa eteenpäin, tietyllä yhtenäisellä ilmeellä, tietyllä päämäärällä, yhdistäen resursseja laajemman huomion herättämiseksi ja kattavan ammattiosaamisen tarjoamiseksi. Yhteistyön avulla, erilaisia vahvuuksia hyödyntämällä, yksinyrittäjätkin voivat luoda yhtenäisen ja vahvan tavan toimia. Tavan, joka tarjoaa asiakkaalle jotain ylivertaista muihin nähden ja jota yrittäjien on kannattavaa tehdä. Yhdessä.
Avaimet yhteistyön syntymiseen ovat konkreettisimmin lukuisten
erilaisten yrittäjäyhdistysten ja uusyrityskeskusten käsissä. Korusanoja
löytyy, mutta onko työryhmien, selvitysten ja olemassa olevan palvelutarjonnan
taakse liian helppo piiloutua? Missä on aito tahto ja toiminta, vai eikö
jäsenyritysten liiketoiminnan edistäminen kuulukaan toimenkuvaan? Vanhat
totutut käytännöt eivät enää toimi. Mahdollisuudet heitetään hukkaan vain
siksi, että mustasukkaisesti pelätään jonkun toisen hyötyvän jotain.
Yrittäjille suunnatuissa koulutuksissa kuulee usein sanonnan
”think outside the box”. Oman katsantokannan laajentaminen ja uuden kokeminen
on aina parempi vaihtoehto, kuin keskittää energiansa kilpailijan kyttäämiseen
ja pelätä omien ideoidensa puolesta, niistä kenellekään kertomatta. Moni yrittäjä
on valmis muutokseen, joten olisikohan heitä näennäisesti tukevien tahojen myös
aika vilkuilla poteron reunan yli sen sijaan, että tietoa toimivista ja
olemassa olevista palveluista pantataan jäsenrekistereissä.
Yrittäjäyhdistysten ja uusyrityskeskusten tulee ottaa
palkkalistoilleen ’ko-operaattori’, henkilö, joka nostaa esiin mahdollisia
kumppanuussuhteita aiheesta kiinnostuneiden kesken. Samalla tulisi laajentaa
yhdistysten keskinäistä yhteistyötä, kehittäen maan kattavaa palvelupohjaa kyseistä
työtä varten. Valmiiksi sovellettavia alustoja löytyy varmasti laajoilta
nettideittimarkkinoilta. Siinä olisi konkreettinen osoitus sille, että jäsenten
liiketoiminnasta välitetään aidosti ja ollaan mukana edistämässä uusien
ideoiden ja mahdollisten työpaikkojen syntymistä. Eikä alustan tarvitsisi olla
käyttäjille maksuton vaan kohtuuhintainen. (Oho, minähän möläytin tässä
juuri julki toimivan liikeidean!)
Jokin aika sitten talousprofessori Bengt Holmström herätteli
suomalaisia kirjoituksellaan ylikoulutetuista alisuorittajista. Hänen penäämiään
’innovaatioita’ tai ’uusia tuotantoreseptejä’ ei synny nykyisellä
yritysrakenteella ilman yhteistyötä. (*ks. lähteet)
Epäillään jatkossa vähemmän ja mahdollistetaan enemmän!
Tea Holsti
Perustaja
Creative Minds
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti