Kun markkinointibudjetti on nolla

Elämme niukkoja aikoja, kollegani. Olin kuluvalla viikolla Naisyrittäjyyskeskuksen Ruusun Päivän tapahtumassa, jossa yhteistyökumppanini kanssa kerroimme ständillä markkinointiyhteistyön hyödyistä; kuinka niukalla budjetilla toimiminen ei saa olla este toiminnan kehittymiselle. 

Moni yrittäjä vain tuntuu nyt säästävän itsensä hengiltä, jolloin sitten niihin hyviinkään juttuihin ei uskalleta mennä mukaan. Ja mitä siitä seuraa? Junnausta. Pelkoa. Epäröintiä. Ei ainakaan edistystä. Ja nämä ovat harvoin hyväksi.

Uskokaa kun sanon, kollegat hyvät, tiedän kyllä konkreettisesti mitä se tarkoittaa, kun markkinointibudjetti on pieni. Mutta jotta siitä saa jossakin vaiheessa ynnättyä enemmän, tulee miettiä mitkä ovat niitä juttuja, että asiakkaiden tietoisuutta omasta olemisesta saa kasvatettua. 

Ja silloin, jos budjetti on rajallinen, kannattaa olla mukana tekemässä yhteistyössä erilaisia pienempiä markkinointitoimenpiteitä. Ja toki pitää samalla pitää itsestään älämölöä verkossa, kuten Varustelekan perustaja kertoo. Olennaisin osa hänen sanomastaan on:

”Koko firman toiminta on markkinointia.--Aina kun maksaa näkyvyydestä, niin pitää olla takeita siitä, että saa rahalle todella vastinetta.”

Ja juuri nyt sitä vastinetta olisi tarjolla, sillä yhteistyökumppanini kerää kasaan julkaisua kotimaisista yrityksistä, joiden kohderyhmänä ovat kuluttajat. Julkaisu menee jakoon heinäkuussa valtavassa Okra maatalousnäyttelyssä ja tapahtumaan odotetaan jopa 80.000 kävijää. Yhteistyössä kun tehdään, niin mukaan pääsee aika nimellisellä summalla. Jos aihe kiinnostaa, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Mutta niin se vain on, että ei myyntiä tule ennen markkinointia, vaan se menee juuri toisinpäin. Työ on hidasta, eikä tulos näy heti. Mutta jos menettämisen pelossa et markkinoi toimintaasi, mieti, kuinka suuri menetys on, kun potentiaaliset asiakkaasi eivät löydä Sinua.

Aurinkoisempia päiviä odottaen,

Tea Holsti

Perustaja

Creative Minds

 

Pärjäile!

Suomalainen ihannoi sitä, joka pärjää yksin. Tulee tarve pärjätä itsekin, vaikka läpi harmaan kiven, p*rkele! Sisuasenne yhdistettynä nykytilanteeseen, jossa poliittinen päätöksentekokaan ei tue pienillä resursseilla toimivien mikroyritysten ja yksinyrittäjien elinkeinoa ja työllistämismahdollisuuksia, on kestämätön. Tilanne ei kehity eikä kehitä vaan kurjistaa.

Yksi apu on yhteistyössä, joka on kuitenkin laajempi asia kuin verkostoituminen, tiedon jakaminen tai tutun yrittäjän suositteleminen toiselle. Kun jokaisella yksittäisellä yrittäjällä on tarjota vain rajallista, harvoin ainutkertaista osaamistaan, ei asiakkaalle synny tarvetta sitoutua ja palvelu jää puolitiehen. Asiakkaalle herää pelko projektin onnistumisesta, joka saattaa kääntää pään vaivattomampaan ratkaisuun ja ison yrityksen kokonaisvaltaisen palvelun puoleen. Löydettävyys ja vertaileminenkin on helpompaa.

Yhteistyö on sitä, että seistään samalla puolella ilman, että epäillään toisen tarkoitusperiä, kehittäen yhdessä jotain tiettyä asiaa eteenpäin, tietyllä yhtenäisellä ilmeellä, tietyllä päämäärällä, yhdistäen resursseja laajemman huomion herättämiseksi ja kattavan ammattiosaamisen tarjoamiseksi. Yhteistyön avulla, erilaisia vahvuuksia hyödyntämällä, yksinyrittäjätkin voivat luoda yhtenäisen ja vahvan tavan toimia. Tavan, joka tarjoaa asiakkaalle jotain ylivertaista muihin nähden ja jota yrittäjien on kannattavaa tehdä. Yhdessä.

Avaimet yhteistyön syntymiseen ovat konkreettisimmin lukuisten erilaisten yrittäjäyhdistysten ja uusyrityskeskusten käsissä. Korusanoja löytyy, mutta onko työryhmien, selvitysten ja olemassa olevan palvelutarjonnan taakse liian helppo piiloutua? Missä on aito tahto ja toiminta, vai eikö jäsenyritysten liiketoiminnan edistäminen kuulukaan toimenkuvaan? Vanhat totutut käytännöt eivät enää toimi. Mahdollisuudet heitetään hukkaan vain siksi, että mustasukkaisesti pelätään jonkun toisen hyötyvän jotain.

Yrittäjille suunnatuissa koulutuksissa kuulee usein sanonnan ”think outside the box”. Oman katsantokannan laajentaminen ja uuden kokeminen on aina parempi vaihtoehto, kuin keskittää energiansa kilpailijan kyttäämiseen ja pelätä omien ideoidensa puolesta, niistä kenellekään kertomatta. Moni yrittäjä on valmis muutokseen, joten olisikohan heitä näennäisesti tukevien tahojen myös aika vilkuilla poteron reunan yli sen sijaan, että tietoa toimivista ja olemassa olevista palveluista pantataan jäsenrekistereissä.

Yrittäjäyhdistysten ja uusyrityskeskusten tulee ottaa palkkalistoilleen ’ko-operaattori’, henkilö, joka nostaa esiin mahdollisia kumppanuussuhteita aiheesta kiinnostuneiden kesken. Samalla tulisi laajentaa yhdistysten keskinäistä yhteistyötä, kehittäen maan kattavaa palvelupohjaa kyseistä työtä varten. Valmiiksi sovellettavia alustoja löytyy varmasti laajoilta nettideittimarkkinoilta. Siinä olisi konkreettinen osoitus sille, että jäsenten liiketoiminnasta välitetään aidosti ja ollaan mukana edistämässä uusien ideoiden ja mahdollisten työpaikkojen syntymistä. Eikä alustan tarvitsisi olla käyttäjille maksuton vaan kohtuuhintainen. (Oho, minähän möläytin tässä juuri julki toimivan liikeidean!)

Jokin aika sitten talousprofessori Bengt Holmström herätteli suomalaisia kirjoituksellaan ylikoulutetuista alisuorittajista. Hänen penäämiään ’innovaatioita’ tai ’uusia tuotantoreseptejä’ ei synny nykyisellä yritysrakenteella ilman yhteistyötä. (*ks. lähteet)

Epäillään jatkossa vähemmän ja mahdollistetaan enemmän!

Tea Holsti

Perustaja

Creative Minds 

http://creativeminds.fi

Lähteet: 

http://www.hs.fi/talous/Tunnetun+talousprofessorin+arvio+suomalaisista+Ylikoulutettuja+alisuorittajia/a1397271535217

http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/yrittajyyssuomessa/