A vot! Tarvitaan brittiläinen brändääjä kertomaan kuka on museon
tärkein henkilö: asiakas.
Tämä sama tiedostamattomuus vallitsee myös yrityskentässä:
Asiakkaalle tätä hommaa tehdään! Mitä yritysilmeeseen tulee, suomalainen yrittäjä
menee sieltä missä aita on matalin: tehdään itse ja ’säästetään’. Tehdyllä
’säästöllä’ säästetään myös asiakkaissa ja heidän brändimielikuvassaan yritystä
kohtaan. Ja sitten ihmetellään miksi ollaan hintakilpailussa. Vastaus: et erotu
joukosta.
Juttelin erään tuotevalmistajan kanssa heidän yrityksensä
ilmeestä (- lähinnä sen puutteesta). Yrityksessä oltiin vakuuttuneita siitä,
ettei mitään yritysilmettä kannata olla, sillä muuten he saavat turhia
kyselyitä tahoilta, joille heidän tuotteensa ei sovi.
Mielenkiintoinen filosofia. Yritys siis pelkäsi saavansa
huomiota luomalla itselleen ilmeen. Kerroin heidän sekoittavan yritysilmeen
markkinoinnin kohdentamiseen.
Ilman ilmettä ja brändiä he kyllä tuntevat oman
asiakaskohderyhmänsä ja osaavat tavoitella heitä suoraan, mutta koska kukaan ei
näe ja tiedä MIKSI yritys on olemassa, saattaa joku potentiaalinen uusasiakas
kävellä iloisesti ohi, ymmärtämättä mistä on kyse. Voisi jopa ajatella, että
riski näiden yrityksen mainitsemien ’väärien asiakkaidenkin’ yhteydenottoihin
kasvaa, jos tuotteen käyttötarkoitus tai -kohde ei ole selkeästi esillä.
Monella yrityksellä ilme jää vain yritykseksi.
Meidän sukupolvemme asenneongelmaan on ehkä jo myöhäistä
vaikuttaa, mutta toivon kovasti, että maassamme herätään pikaisesti brändin,
markkinoinnin ja medialukutaidon merkitykseen, lisäämällä tietoisuutta aiheesta
jo peruskoulussa.
Googlaamalla ’koulujen brändiopetus’, tulokset jäävät aika
hatariksi ja hakukone kehottaa vaihtamaan hakusanan ’bändiopetukseksi’. Sanoilla
’brändi opetus’ tulee jo hieman enemmän hakutuloksia, koskien kuitenkin lähinnä
Pisa-tuloksiin keskittyviä mielikuvia suomalaiskoulujen kansainvälisestä
tasosta.
Jos koululaitos itse kokee siis jo olevansa kansainvälinen brändi,
miksei oppilaille kerrota aiheesta ja sen merkityksestä? Ruohonjuuritason työ unohtuu luodessa kiiltokuvaa.
Oppivatko vanhat koirat sittenkin uusia temppuja vai
teemmekö karhunpalveluksen vielä tulevillekin (yrittäjä)sukupolville? Asiakkaalle välittyvällä tunteella tehdään tulosta. Se ei ole yksinomaan 'laatu' mikä myy.
Tea Holsti
Creativeminds.fi