Jääkö yrityksesi ilme yritykseksi

A vot! Tarvitaan brittiläinen brändääjä kertomaan kuka on museon tärkein henkilö: asiakas.

Tämä sama tiedostamattomuus vallitsee myös yrityskentässä: Asiakkaalle tätä hommaa tehdään! Mitä yritysilmeeseen tulee, suomalainen yrittäjä menee sieltä missä aita on matalin: tehdään itse ja ’säästetään’. Tehdyllä ’säästöllä’ säästetään myös asiakkaissa ja heidän brändimielikuvassaan yritystä kohtaan. Ja sitten ihmetellään miksi ollaan hintakilpailussa. Vastaus: et erotu joukosta.

Juttelin erään tuotevalmistajan kanssa heidän yrityksensä ilmeestä (- lähinnä sen puutteesta). Yrityksessä oltiin vakuuttuneita siitä, ettei mitään yritysilmettä kannata olla, sillä muuten he saavat turhia kyselyitä tahoilta, joille heidän tuotteensa ei sovi.

Mielenkiintoinen filosofia. Yritys siis pelkäsi saavansa huomiota luomalla itselleen ilmeen. Kerroin heidän sekoittavan yritysilmeen markkinoinnin kohdentamiseen.

Ilman ilmettä ja brändiä he kyllä tuntevat oman asiakaskohderyhmänsä ja osaavat tavoitella heitä suoraan, mutta koska kukaan ei näe ja tiedä MIKSI yritys on olemassa, saattaa joku potentiaalinen uusasiakas kävellä iloisesti ohi, ymmärtämättä mistä on kyse. Voisi jopa ajatella, että riski näiden yrityksen mainitsemien ’väärien asiakkaidenkin’ yhteydenottoihin kasvaa, jos tuotteen käyttötarkoitus tai -kohde ei ole selkeästi esillä.

Monella yrityksellä ilme jää vain yritykseksi.

Meidän sukupolvemme asenneongelmaan on ehkä jo myöhäistä vaikuttaa, mutta toivon kovasti, että maassamme herätään pikaisesti brändin, markkinoinnin ja medialukutaidon merkitykseen, lisäämällä tietoisuutta aiheesta jo peruskoulussa.

Googlaamalla ’koulujen brändiopetus’, tulokset jäävät aika hatariksi ja hakukone kehottaa vaihtamaan hakusanan ’bändiopetukseksi’. Sanoilla ’brändi opetus’ tulee jo hieman enemmän hakutuloksia, koskien kuitenkin lähinnä Pisa-tuloksiin keskittyviä mielikuvia suomalaiskoulujen kansainvälisestä tasosta.

Jos koululaitos itse kokee siis jo olevansa kansainvälinen brändi, miksei oppilaille kerrota aiheesta ja sen merkityksestä? Ruohonjuuritason työ unohtuu luodessa kiiltokuvaa.

Oppivatko vanhat koirat sittenkin uusia temppuja vai teemmekö karhunpalveluksen vielä tulevillekin (yrittäjä)sukupolville? Asiakkaalle välittyvällä tunteella tehdään tulosta. Se ei ole yksinomaan 'laatu' mikä myy.

Tea Holsti

Creativeminds.fi

Kopioimalla kuset kintuillesi

Juttelin erään yrittäjän kanssa, joka aiheutti minulle (jälleen) ennenaikaista vanhenemista väittämällä, ettei hän tarvitse yritykselleen ilmettä/tunnusta/merkkiä/logoa… eli oman yrityksensä asiakkaalle näkyvää ensikontaktia.

Yrittäjällä oli yksi ilme kotisivuilla, toinen ilme uutiskirjeessä, kolmas ilme markkinoilla ja neljäntenä ilmeenä vielä ilmaiselle valmispohjalle tilatut käyntikortit. ”Turhaa, turhaa. Ja me kun ollaan näin pieni yritys, niin ei me tarvita mitään yritysilmettä.” Hän sanoi, eikä ole käsityksensä kanssa ainoa laatuaan.

Useimmat meistä liittävät kuvat asiayhteyksiin tekstiä helpommin. Aiheesta on olemassa useampiakin tutkimuksia ja julkaisuja, joihin voisi tässä yhteydessä viitata.  Ilman yhtenäisyyttä asiakkaaltasi puuttuu tarttumapinta. Panostus visuaalisuuteen onkin siis enemmän kannattava sijoitus kuin turhaa hömpää: toisto tuo tulosta.

Kun budjetti on pieni ja/tai rajallinen, ei varaa virheisiin ole. Silloin kannattaa sijoittaa rahansa ajatuksen kanssa niihin toimenpiteisiin, jotka kasvattavat yrityksesi mahdollisuutta tulla tutuksi asiakkaille. Yhtenäinen yritysilme ja nimenomaan logo on yksinkertaisin tapa aloittaa ja lähestyä aihetta.

Katsotaan kolmen konkreettisen ja varoittavan esimerkin kautta miten yrityksen tunnusta EI kuitenkaan kannata lähteä rakentamaan:

1. KOPIOIMINEN

• Älä kopioi kuvaa netistä ja kirjoita omia tekstejä oheen, sillä kyseessä on tekijänoikeus- ja tavaramerkkiloukkaus. Jos ajattelit päästä halvemmalla, tämä on huono keino. Saatat joutua korvausvastuuseen ja se tulee pahimmassa tapauksessa t-o-d-e-l-l-a kalliiksi. Nämä kaikki mainitut esimerkkiyritykset ovat poistaneet kopioimansa kuvan kanavistaan.

Lähde:

Case Startup Sauna.

 

Lähde: Case Karhu olut. + Kuvalähde.

Lähde: Case Dodge.

2. VALMIIN KUVAN MUOKKAAMINEN

• Muistettavuus. Yritystoiminnan yhteydessä käytettävän tunnuksen perimmäinen tarkoitus on luoda tunnistettava ja helposti muistettava merkki, joka luo asiakkaalle heti muistijäljen: ”Ainiin! Olen nähnyt tämän aiemminkin!”

• Kopioiminen (ks. Kohta 1) kuten myös olemassa olevan logon muokkaaminen, aiheuttaa asiakkaan muistijälkeen mutkan: suora yhdistäminen nimenomaan sinun yritykseesi on hankalampaa.

• Ajatusleikki tunnetun logon hyödyntämisestä oman tunnuksen pohjana tunnettuuden kasvattamiseksi kääntyy itseään vastaan ja lopputuloksena on päinvastainen vaikutus. Tässä leikissä vahvempi/tunnetumpi voittaa aina ja sinä olet vain kopioija. Pahimmassa tapauksessa kumpaakaan toimijaa ei erota toisistaan.

Lähde: Case NBC ja Case Credit/CapitalOne.

3. ULKOMAISEN LOGON "LAINAAMINEN" TAI LOGOPANKKIEN KÄYTTÖ

• Entä mitä väliä, jos vähän lainaa ulkomailta, sillä eihän sitä kukaan huomaa… vai miten on asian laita? Näinä Internetin aikoina ja ihmisten matkustellessa paljon, saattaa nopeasti huomata kuinka pieni maailma onkaan. Ei kannata luottaa siihen, etteikö joku löytäisi alkuperäistä lähdettä. Lisäksi aiemmat kohdat 1 ja 2 pätevät tässäkin.

• Logopankin käyttö saattaa myös vaikuttaa houkuttelevalta: Lataa nopeasti kuva koneellesi ja lisää firman nimi alle. Logopankin kuvat ovat kuitenkin kenen tahansa ladattavissa, jolloin kuvan tarkoitus yksilöllisen yrityksen ilmentämisestä, tunnistettavuudesta ja muistettavuudesta kärsii.

• Tätä kirjoittaessani en voi tietää kuka on alla olevien esimerkkien kohdalla töpeksinyt, mutta vaihtoehtoja on kolme. Kaksi todennäköisintä vaihtoehtoa ensin: (suomalais)yritys on tehnyt muokkaukset itse kopiomaansa kuvaan tai toimeksiannon saanut taho on mennyt tilaajan kustannuksella sieltä mistä aita on matalin. Tässä yhteydessä kolmas ja epätodennäköisin vaihtoehto on, että molemmat tahot olisivat käyttäneet samaa logopankin kuvaa. Nämä enemmän ja vähemmän muokatut merkit ovat mainituilla toimijoilla edelleen käytössä.

  

Lähteet: Case NordicFlite (Suomi) vs. AFNOR (Ranska).

Lähteet: Case Wings Finland Oy (Suomi) vs. U.S. Department of Healthand Human Services (US)

Lähteet: Case Vartijavahti (Suomi) vs. Cinematic Orchestra: Man With a Movie Camera, albumin kansi, 2003 (UK)

JOS SIIS AIOT SÄÄSTÄÄ, HAE SÄÄSTÖ MUUALTA KUIN YRITYSILMEESTÄSI! KÄYTTÄMÄLLÄSI KUVALLA ON MERKITYS!

Hyvistä lähdevinkeistä kiitokset useampaankin blogiin (ks. Linkit) sekä Pingstate-yhteisön keskusteluun.

(Ja jos nyt omatunto kolahti, etkä halua nähdä omaa logoasi vastaavassa vertailussa, seuraava osoitteesi on: creativeminds.fi!)

Syysterveisin,

Tea Holsti

Creative Minds

Yhteinen kieli + eri sanasto = väärinkäsitys

Sanasto:
Suunnittelija/Designer = Yleisnimitys henkilöstä, joka toteuttaa visuaalista viestintää. Alalajeja mm. graafinen suunnittelija, tuotemuotoilija, pakkaussuunnittelija, sisustussuunnittelija, kuvaaja, kuvittaja jne. 
Visuaalinen viestintä = Silmin nähtävä ja koettava kontakti yrityksen ja asiakkaan välillä. (Esim. logo, juliste, video tms.). Olennainen osa brändiä ja/tai markkinointia. 
Brändi/Brändääminen = Keinoja, joilla luodaan tietynlainen mielikuva yrityksestä. Kattaa muutakin kuin visuaalisen viestinnän keinot. Brändin rakennuksessa voidaan määritellä yritykselle esim. yksilöllinen tunnusväri, tunnusääni, tunnustuoksu, tapa kohdata asiakkaat jne. Tarkkojen määritelmien tuella markkinointia on helpompi kohdentaa oikein. 
Markkinointi = Toimenpiteitä, jotka kasvattavat yrityksen tunnettuutta. Markkinointi ei ole myyntiä, vaikka onnistunut markkinointityö näkyykin myynnin kasvuna. Pienellä budjetilla toimiessa olennaista on tuntea oma kohderyhmänsä ja luoda juuri heille kohdennettua arvokasta ja hyödyllistä tietoa, jota aiheesta kiinnostuneiden on helppo jakaa eteenpäin ja auttaa näin huomaamattaan sanomasi levittämisessä. Markkinointityö ottaa aikansa ja tulisi aloittaa heti yritystoiminnan alkaessa. Jos markkinointiin ajattelee panostavansa 'vasta kun rahaa on ja homma on laajempaa', saattaa huomata, ettei rahaa ole eikä tule eikä homma missään vaiheessa laajene riittävästi.

Yrittäjän sanasto:
Suunnittelija = Minä ainakin suunnittelen kaiken itse. 
Designer = Jotain taidetta tekee. 
Visuaalinen viestintä = ? 
Brändi/ Brändääminen = Turhaa konsulttijargonia. 
Markkinointi = Senttiäkään en tähän laita. Piste.

Ja näinhän se keskustelu etenee: 

Minä: Sinulla on tämä tuote tässä, jonka ulkoasua voisi miettiä uudelleen. 
Yrittäjä 1: Minä suunnittelen nämä jutut itse ja ollaan 20 vuotta näin tehty. Nyt ei mitään turhia kuluja oteta. 
Minä: Tässä on kyse myynninedistämistä eikä turhasta kulusta. Etkö halua, että asiakkaat huomaisivat tuotteenne hyllystä jo kaukaa ja tykkäisivät näkemästään ja ostaisivat enemmän? 
Yrittäjä 1: No olisihan se kiva. 
Minä: Tuotteenne on hyvä. Uusi ilme toisi pakkauksenkin samalle tasolle ja vahvistaisi asiakkaiden mielikuvaa laadukkaasta tuotteesta. Helpoiten pääset alkuun, kun käyt tekemässä toimeksiannon creativeminds.fi -sivuilla. Sitä kautta tavoitat 90 designeria yhdellä ilmoituksella. 
Yrittäjä 1: Eli tämä on siis jotain designia? En maksa mitään ylimääräisiä tällaisesta hömpästä.

TAI: 

Minä: *selittää kovasti mitä Creative Minds tekee* 
Yrittäjä 2: Siis luulin, että myyt jotain taidetta kun sanoit, että sinulla on kontakteja designereihin. Mutta että en ihan vieläkään ole varma… Siis minähän voin silti etsiä nämä tekijät ihan itsekin? 
Minä: Totta kai voit, mutta etsiminen saattaa olla aika työlästä. Tämän palvelun avulla voit yhdessä osoitteessa vertailla tekijöitä helposti, keskustella designereiden kanssa ja löytää juuri sinun projektiisi sopivimman tekijän, itse määrittelemälläsi budjetilla. 
Yrittäjä 2: Mutta että tämä maksaa? 
Minä: Kun jätät toimeksiannon, sen yhteydessä kerrot mitä olet valmis maksamaan hyvin tehdystä työstä. Budjetin voit siis määritellä itse. 
Yrittäjä 2: Mutta että otat siitä välistä jotain? 
Minä: Kyllä minä otan siitä välistä jotain, mutta sivuilla selkeästi kerrotaan kuinka suuri osuus määrittelemästäsi summasta maksetaan suoraan designerille. Kenelläkään ei teetetä ilmaista työtä. Palvelun juju on siinä, ettei sinun tarvitse pelätä sitä, että valitsisit suunnittelijan, joka ei olekaan kanssasi samalla aaltopituudella. Toisaalta voit myös olla varma, että suunnittelija on kiinnostunut työstämään juuri sinun projektiasi, koska hän on siihen itse tarjoutunut ehdolle tekijäksi. 
Yrittäjä 2: Niin, en kyllä ole varma kun… en ole varma. Kun en oikein näe tästä mitään hyötyä kun tämä toimintanikin on niin alussa ja pientä… Että ajattelin panostaa näihin juttuihin sitten kun homma vähän laajenee. 

Viikon kuluttua Yrittäjä 2 esittää facebookissa kysymyksen:
”Tietääkö kukaan ketään graafista suunnittelijaa?”

Kesäterveisin,

Tea Holsti
Perustaja
Creative Minds

Mököttäjän kesätapahtuma on helteinen helvetti

Pian koittaa taas vilkas kesätapahtumien aika. Myyjät istuutuvat kännykkäänsä räpeltäen esittelypöytien taakse ja jos tapahtumaständillä on sohva, voi toki röhnöttää kädet puuskassa pitkästyneen näköisenä siinäkin. Yksi hyvä idea on liittoutua kollegoiden kanssa yhdeksi suureksi ryppääksi ja olla huomioimatta ohi kulkevia. Välttele katsekontaktia! Henkilön mahdollisen kiinnostuksen ja ostokäyttäytymisen arvioiminen etukäteen pärstäkertoimen, pukeutumisen tms. syyn perusteella, pitkin nenänvartta ja arvostelevasti, on ehdottomasti suotavaa. Tervehdi asiakasta istuen, syöden samalla mahdollisimman paljon täytettä tursuavaa eväsleipää. Lipaise sormesi puhtaaksi ja tarjoa kättäsi kättelyyn.

Tuttua? Monet tapahtumavieraat nyökyttelevät, valitettavasti!

Pitkät messupäivät voivat olla raskaita ja joskus myös pitkäveteisiä. Jos kuulut heihin, jotka pitkästyvät ständillä, hae uutta näkökulmaa tästä englanninkielisestä blogikirjoituksesta.

Messutyöskentelyssä on se hyvä juttu, että päivän pituuden tietää aina etukäteen. Jos olet tapahtumassa tylsyyteen vajoavan kollegan kanssa ja karkuun ei pääse, siirrä mököttäjä hetkeksi kulman taakse tai yritä kiinnittää hänen huomionsa muualle, ennen kuin hän ehtii vallata sinunkin mielesi apatialla. Hiljaisina hetkinä voi järjestellä ständiä uuteen uskoon, tutustua ’naapureihin’ ja napostella pieniä(!) eväitä. Yrittäjien on tietysti hyvä päivittää some-profiileitaan aktiivisesti.

Tapahtumissa ei koskaan voi tietää kuka kävelee ohi, kenelle juttelee tai onko paikalle eksynyt sattumalta myös tuttuja.  Ota asiakas vastaan seisten, vaikka kyseessä olisi 'vain' myyntipöytä. Avoin ja vastaanottava asenne koetaan miellyttäväksi, eikä homma lipeä tyrkyttämisen puolelle. Ei haittaa vaikkei kauppoja tulisikaan siinä hetkessä - tieto osaamisestasi leviää ja samalla kasvatat todennäköisyyttä, että ammattitaitoasi suositellaan edelleen.

Ständillä esiintyvät henkilöt edustavat tiettyä brändiä ja vahvistavat toiminnallaan ohikulkijoiden mielikuvaa siitä. Brändiä kantava yritys on sijoittanut rahaa näkyäkseen ja tullakseen löydetyksi tapahtumasta, ei tullakseen muistetuksi mutrusuisesta myyjästä.

Luodaan tapahtumavieraille tulevien kuukausien aikana mukavia kesämuistoja asiakkaat huomioivalla ja ystävällisellä palvelulla!

(Ja jos tämä positiivisuus alkoi hirvittää, varo! Olen seuraavaksi Okrassa.)

Aurinkoa kesääsi!

Tea Holsti

Perustaja

Creative Minds

 

Kun markkinointibudjetti on nolla

Elämme niukkoja aikoja, kollegani. Olin kuluvalla viikolla Naisyrittäjyyskeskuksen Ruusun Päivän tapahtumassa, jossa yhteistyökumppanini kanssa kerroimme ständillä markkinointiyhteistyön hyödyistä; kuinka niukalla budjetilla toimiminen ei saa olla este toiminnan kehittymiselle. 

Moni yrittäjä vain tuntuu nyt säästävän itsensä hengiltä, jolloin sitten niihin hyviinkään juttuihin ei uskalleta mennä mukaan. Ja mitä siitä seuraa? Junnausta. Pelkoa. Epäröintiä. Ei ainakaan edistystä. Ja nämä ovat harvoin hyväksi.

Uskokaa kun sanon, kollegat hyvät, tiedän kyllä konkreettisesti mitä se tarkoittaa, kun markkinointibudjetti on pieni. Mutta jotta siitä saa jossakin vaiheessa ynnättyä enemmän, tulee miettiä mitkä ovat niitä juttuja, että asiakkaiden tietoisuutta omasta olemisesta saa kasvatettua. 

Ja silloin, jos budjetti on rajallinen, kannattaa olla mukana tekemässä yhteistyössä erilaisia pienempiä markkinointitoimenpiteitä. Ja toki pitää samalla pitää itsestään älämölöä verkossa, kuten Varustelekan perustaja kertoo. Olennaisin osa hänen sanomastaan on:

”Koko firman toiminta on markkinointia.--Aina kun maksaa näkyvyydestä, niin pitää olla takeita siitä, että saa rahalle todella vastinetta.”

Ja juuri nyt sitä vastinetta olisi tarjolla, sillä yhteistyökumppanini kerää kasaan julkaisua kotimaisista yrityksistä, joiden kohderyhmänä ovat kuluttajat. Julkaisu menee jakoon heinäkuussa valtavassa Okra maatalousnäyttelyssä ja tapahtumaan odotetaan jopa 80.000 kävijää. Yhteistyössä kun tehdään, niin mukaan pääsee aika nimellisellä summalla. Jos aihe kiinnostaa, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Mutta niin se vain on, että ei myyntiä tule ennen markkinointia, vaan se menee juuri toisinpäin. Työ on hidasta, eikä tulos näy heti. Mutta jos menettämisen pelossa et markkinoi toimintaasi, mieti, kuinka suuri menetys on, kun potentiaaliset asiakkaasi eivät löydä Sinua.

Aurinkoisempia päiviä odottaen,

Tea Holsti

Perustaja

Creative Minds

 

Pärjäile!

Suomalainen ihannoi sitä, joka pärjää yksin. Tulee tarve pärjätä itsekin, vaikka läpi harmaan kiven, p*rkele! Sisuasenne yhdistettynä nykytilanteeseen, jossa poliittinen päätöksentekokaan ei tue pienillä resursseilla toimivien mikroyritysten ja yksinyrittäjien elinkeinoa ja työllistämismahdollisuuksia, on kestämätön. Tilanne ei kehity eikä kehitä vaan kurjistaa.

Yksi apu on yhteistyössä, joka on kuitenkin laajempi asia kuin verkostoituminen, tiedon jakaminen tai tutun yrittäjän suositteleminen toiselle. Kun jokaisella yksittäisellä yrittäjällä on tarjota vain rajallista, harvoin ainutkertaista osaamistaan, ei asiakkaalle synny tarvetta sitoutua ja palvelu jää puolitiehen. Asiakkaalle herää pelko projektin onnistumisesta, joka saattaa kääntää pään vaivattomampaan ratkaisuun ja ison yrityksen kokonaisvaltaisen palvelun puoleen. Löydettävyys ja vertaileminenkin on helpompaa.

Yhteistyö on sitä, että seistään samalla puolella ilman, että epäillään toisen tarkoitusperiä, kehittäen yhdessä jotain tiettyä asiaa eteenpäin, tietyllä yhtenäisellä ilmeellä, tietyllä päämäärällä, yhdistäen resursseja laajemman huomion herättämiseksi ja kattavan ammattiosaamisen tarjoamiseksi. Yhteistyön avulla, erilaisia vahvuuksia hyödyntämällä, yksinyrittäjätkin voivat luoda yhtenäisen ja vahvan tavan toimia. Tavan, joka tarjoaa asiakkaalle jotain ylivertaista muihin nähden ja jota yrittäjien on kannattavaa tehdä. Yhdessä.

Avaimet yhteistyön syntymiseen ovat konkreettisimmin lukuisten erilaisten yrittäjäyhdistysten ja uusyrityskeskusten käsissä. Korusanoja löytyy, mutta onko työryhmien, selvitysten ja olemassa olevan palvelutarjonnan taakse liian helppo piiloutua? Missä on aito tahto ja toiminta, vai eikö jäsenyritysten liiketoiminnan edistäminen kuulukaan toimenkuvaan? Vanhat totutut käytännöt eivät enää toimi. Mahdollisuudet heitetään hukkaan vain siksi, että mustasukkaisesti pelätään jonkun toisen hyötyvän jotain.

Yrittäjille suunnatuissa koulutuksissa kuulee usein sanonnan ”think outside the box”. Oman katsantokannan laajentaminen ja uuden kokeminen on aina parempi vaihtoehto, kuin keskittää energiansa kilpailijan kyttäämiseen ja pelätä omien ideoidensa puolesta, niistä kenellekään kertomatta. Moni yrittäjä on valmis muutokseen, joten olisikohan heitä näennäisesti tukevien tahojen myös aika vilkuilla poteron reunan yli sen sijaan, että tietoa toimivista ja olemassa olevista palveluista pantataan jäsenrekistereissä.

Yrittäjäyhdistysten ja uusyrityskeskusten tulee ottaa palkkalistoilleen ’ko-operaattori’, henkilö, joka nostaa esiin mahdollisia kumppanuussuhteita aiheesta kiinnostuneiden kesken. Samalla tulisi laajentaa yhdistysten keskinäistä yhteistyötä, kehittäen maan kattavaa palvelupohjaa kyseistä työtä varten. Valmiiksi sovellettavia alustoja löytyy varmasti laajoilta nettideittimarkkinoilta. Siinä olisi konkreettinen osoitus sille, että jäsenten liiketoiminnasta välitetään aidosti ja ollaan mukana edistämässä uusien ideoiden ja mahdollisten työpaikkojen syntymistä. Eikä alustan tarvitsisi olla käyttäjille maksuton vaan kohtuuhintainen. (Oho, minähän möläytin tässä juuri julki toimivan liikeidean!)

Jokin aika sitten talousprofessori Bengt Holmström herätteli suomalaisia kirjoituksellaan ylikoulutetuista alisuorittajista. Hänen penäämiään ’innovaatioita’ tai ’uusia tuotantoreseptejä’ ei synny nykyisellä yritysrakenteella ilman yhteistyötä. (*ks. lähteet)

Epäillään jatkossa vähemmän ja mahdollistetaan enemmän!

Tea Holsti

Perustaja

Creative Minds 

http://creativeminds.fi

Lähteet: 

http://www.hs.fi/talous/Tunnetun+talousprofessorin+arvio+suomalaisista+Ylikoulutettuja+alisuorittajia/a1397271535217

http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/yrittajyyssuomessa/

Teetätkö työn 'halvalla' vai 'parhaalla' tekijällä?

Creative Mindsin 5-vuotis synttäreitä vietetään tänä keväänä - vaikka yrittäjyyden alkutaival onkin kohdallani ollut kuoppainen ja täynnä mutkia. Minulla ei ollut aloittaessani minkäänlaista kokemusta yrittäjyydestä. Oli vain omakohtainen kokemus designereiden työllistymiseen liittyvästä armottomasta kilpailusta sekä myöhemmin kasvanut ymmärrys laajimman asiakaskunnan, mikroyritysten, tilanteesta omine ongelmineen ja design-alaan liittyvistä asenteista. Taloudelliselta kantilta katsottuna tekemisessäni ei ole ollut mitään tolkkua. Koska kuitenkin olen nähnyt vastaavien palveluiden toimivan ulkomailla, ei minulla ole ollut syytä epäillä, miksei konsepti voisi toimia Suomessa. On vain pitänyt löytää tapa lähestyä skeptistä kansaa. Kiitokset menevätkin Finnveralle, joka neuvottelujen jälkeen myönsi rahoituksen toiminnan uudelleenaloittamiseksi. Toimivan ja helppokäyttöisen portaalin on toteuttanut SiteFactory ja ilmeen päivittämisestä on vastannut Mainostoimisto Aihe. Uuteen alkuun lähdetään selkeillä palveluilla ja jo yli 60:n designerin vankalla osaamisella. 

Asiakkaan näkökulmasta hyvän designerin löytäminen on hankalaa. Ja jos ylipäätään sattuu löytämään designerin, miten määritellään ’hyvä’. Kuinka tilaaja voi olla varma, että tekijä on samalla aaltopituudella hänen kanssaan? Pienyrittäjän keinot ovat vähäiset. Sillä hetkellä, kun yritysilmettään päivittävä kirjoittaa hakukoneeseen ”mainostoimisto”, ollaan jo eksyksissä. Muutama satatuhatta hakutulosta pistää kenet tahansa hiljaiseksi.

Suunnittelutyötä on vaikea tilata, koska konkreettinen vertailukohta puuttuu. Hintalappu tai designerin portfolio ei kerro koko totuutta, vaan kaiken ytimessä on asiakkaan ymmärtäminen. Creative Minds tekee työtä designereiden löydettävyyden ja pienyritysten ammattimaisesti toteutetun visuaalisen viestinnän ja brändi-ilmeen eteen. Ja jotta tässä työssä onnistutaan, täytyy molempien osapuolten tulla toisiaan vastaan! 

Löydettävyysongelman lisäksi suunnittelualaa vaivaa mielikuva helposta duunista, jossa nyt vähän piirrellään jotain. Kun joku suostuu toimeksiantoon aina halvemmalla kuin toinen ja joku jopa ilmaiseksi, vääristyy tilaajien käsitys työn todellisesta vaativuudesta entisestään. Ja niin noidankehä on valmis. Tarvetta suunnittelijoiden ammattitaidolle on ja työsarkaa riittää. Erityisesti pienyrittäjien kohdalla on vielä paljon opittavaa designin merkityksestä ja brändirakentamisen hyödyistä yrityksen liiketoiminnalle. Työtä ei tulisi aloittaa sillä ajatuksella, että ”teetän nämä jutut kunnolla sitten kun on varaa”, vaan brändiin tulisi panostaa heti, jotta tilaaja pääsee alusta asti rakentamaan toivottua mielikuvaa toiminnastaan omalle asiakaskohderyhmälleen.

Halvimman tarjouksen sijaan asiakkaan tulisikin etsiä hänen tarpeisiinsa sopivinta osaajaa. Työkalun tähän tarjoaa nyt Creative Minds. Mahdollisuus vertailla vaihtoehtoja, synnyttää asiakkaalle ymmärryksen suunnittelutyöstä koituvasta hyödystä. Tämän tietoisuuden kasvattamiseksi pyydän teitä designereita raottamaan luovan mielenne saloja, yhteisen edun nimissä. Kun tilaaja voi konkreettisesti nähdä mihin hän on rahojaan sijoittamassa, suunnittelun merkitys hahmottuu paremmin ja toimivasta lopputuloksesta maksetaankin mielellään.

Designereiden on tiedostettava, että suurin osa kotimaamme yrityksistä on pieniä, korkeintaan muutamia henkilöitä työllistäviä mikroyrityksiä, joiden budjetti on usein tiukka. Toisin kuin suuryrityksellä tai onnistuneen rahoituskierroksen läpikäyneellä start-upilla, heillä ei ole varaa kokeilla ja pettyä; valinta tehdään kerran ja päätöksen kanssa eletään. Nykytilanteessa on enemmän tuuria kuin todennäköistä, että tilaaja ylipäätään onnistuu osoittamaan tarjouspyyntönsä hänen tarpeisiinsa vastaavalle designerille, tai että designer onnistuu tarjoamaan palveluitaan yrittäjälle, joka arvostaa juuri hänen näkemystään.

Osoitteesta creativeminds.fi löytyvä kilpailutusvapaa palvelu antaa tilaajalle mahdollisuuden oivaltaa suunnittelun merkitys. Toteamus siitä, kuinka hyvää työtä designer teki, madaltaa kynnystä käyttää ammattilaista myös jatkossa. Onnistuneeseen designiin reagoivat myös tilaajan asiakkaat, jolloin vaikutus on positiivinen sekä yrittäjien yleisasenteeseen että alan arvostusta ja suunnittelutyötä kohtaan yleensä.

Tea Holsti

Perustaja

Creative Minds

Hinnoittelupeikko syö yrittäjän leivän

On olemassa ilkeä peikko, joka kerta toisensa jälkeen kummittelee monen pienyrittäjän mielessä. Sen sikaniskan nimi on ’hinnoittelu’. Se iskee hiipien salakavalasti ja uskottelee pienyrittäjälle, kuinka hänen tulisi hinnoitella työnsä, jotta asiakas ostaisi selkänahasta revityn, mutta ammattitaidolla valmistetun tuotteen. Harmittavan usein pienyrittäjä pelästyy peikkoa ja menee halpaan. Hän kokee olevansa umpikujassa ja alkaa kuvailla miksi ja miten kotimainen työ on niin halvatun kallista, ettei asiakas sitä osta. Kuinka verottaja ja jälleenmyyjät syövät kaiken ja yrittäjälle itselleen jää käteen muutama euro, josta sitten maksetaan YEL-maksut ja muut kulut. Jotta asiakas ehkä ymmärtäisi, tuote ”avataan” ja hinnan muodostuminen esitetään yksityiskohtaisesti: kuinka osa X maksoi euron ja osa Y toisen mokoman.

Rakkaat pienyrittäjät. Hinnoittelupeikko on satua. Ei tuotteen hinta muodostu siitä, mitä raaka-aineet ovat maksaneet. Kukaan ei osta hintaa. Tuotteen hinta muodostuu taikapölystä, jota sirottelee iloinen brändikeiju. Se saa asiakkaan tahtomaan juuri tietyn tuotteen tai luottamaan tietyn toimittajan palveluun. Helsingissä asian voi käydä helposti toteamassa pääkaduilla, joissa kansainväliset brändit ovat vallanneet liiketilat. Kukaan ei tarvitse 2000€ maksavaa laukkua, mutta silti joku sen ostaa ennemmin kuin pienyrittäjän käsityönä kotimaassa valmistaman vastaavan tuotteen 200€:lla.

Jos asiakkaalla on tahtoa ostaa, on myös kyky ja halu maksaa. Kysymys onkin halutun brändin rakentamisesta eikä hinnasta. Asiakas vertailee vaihtoehtoja, mutta kun myytävästä tuotteesta tai palvelusta muodostuva mielikuva on riittävän vahva, hankintahinnasta tulee toissijainen asia; asiakas luottaa toimittajaan ja/tai voi luoda itsestään hankintansa perusteella tietyn mielikuvan muiden silmissä.

En missään nimessä kiellä tai väheksy pienyrittäjien hankaluuksia verotuksen ja muun yritysbyrokratian syövereissä – olenhan itsekin yrittäjänä uponnut moneen suohon. Suurin kompastuskivi on kuitenkin muualla kuin hinnoittelussa. Ongelmat kumpuavat pahasti vääristyneestä yrityskannastamme ja todelliseen yrityskantaan nähden vinksahtaneesta poliittisesta päätöksenteosta. Pienyrittäjien haluttomuus tehdä konkreettista yhteistyötä keskinäisen epäilyksen vallitessa, on vain piste i:n päälle.

Suomi on pieni maa, täynnä yksittäisiä yrittäjiä, jotka kivenkovaa pitävät kiinni omastaan. Jos edes osa samankaltaisia tuotteita valmistavista tai samanhenkisistä pienyrittäjistä löisi hynttyyt yhteen sen sijaan, että kyräillään ja verisesti vertaillaan omaa näennäistä erinomaisuuttaan muihin, menestyviä brändejä olisi mahdollista luoda. Se toisi työpaikkoja ja vähentäisi yrittäjien taloudellista kurjistumista nykyisen raa’an kilpailutilanteen sijaan, jossa kukaan ei erotu joukosta, kaikki kilpailevat hinnalla, eikä asiakas koe saavansa rahoilleen vastinetta.

Vahvan brändin rakentaminen vaatii vahvan tiimin. Siinä työssä kukaan ei onnistu yksin. Pienyrittäjien tulisi muodostaa vahvempia liittoja keskenään ja luoda yhteistyössä sekä hyvässä hengessä suurempia, mielenkiintoa herättäviä brändejä, joiden tarjoamista hyödyistä asiakas on valmis maksamaan.

Tea Holsti

Perustaja, Creative Minds

Logokilpailu vai loco kilpailu?

Hyvät ”logokilpailujen” järjestäjät. Kuluvan kuukauden aikana on taas ollut liikkeellä muutamia pienten yritysten ja yhdistysten ilmoituksia kilpailuista, joissa pyritään luomaan kilpailujärjestäjälle logo. Pääpalkinnoksi valitulle suunnitelmalle on luvassa esim. 200€ arvoinen lahjakortti tai 250€ arvoinen etujäsenyys. Voittologon suunnittelija luovuttaa tietenkin kaikki tekijä-, kopiointi- ja muokkausoikeudet kilpailujärjestäjälle. Tässä kohtaa voi kysyä, mikä on kilpailujärjestäjän tavoite ja minkälaisen viestin haluaa omasta toiminnastaan antaa?

Voin ennustaa kilpailujärjestäjille tulevaisuutta: Tuskin hukutte ehdotuksiin, mutta muutaman saatatte hyvinkin saada. Joku niistä saattaa kelvata, mutta todennäköisemmin ei. Sitten ihmettelette, miten jälki onkin niin surkeaa ja päätätte tehdä logon itse. Kun ei ne mitään osanneet. Ne designerit. Kerrotte myös saman logo-ongelman kanssa painivalle yrittäjä-/yhdistyskollegalle, että tee itse vaan, että te ette ainakaan ketään hyvää löytäneet, vaikka ihan kilpailun pistitte pystyyn. Ja kun se on niin helppoakin se piirteleminen. Tietokoneella on vaikka mitä ohjelmia joilla voi piirtää ja lisätä efektit päälle. Ei se ole vaikeaa. Ja simsalabim – teillä on hieno logo.

Vai onko? Tässä ollaan nyt asian ytimessä, joka vastaavilta kilpailujärjestäjiltä on jäänyt ymmärtämättä. Itse asiassa taidetaan olla sen ymmärtämättömyyden äärellä, josta syystä pääsemme aina manailemaan sitä, miksi ruotsalaiset tai tanskalaiset vievät potin näissä niin sanotuissa brändiasioissa.

Suomalainen pienyrittäjä/-yhdistys saattaa panostaa muihin asiantuntijapalveluihin, muttei brändi-ilmeensä luojiin. Logo on merkki, joka luo yrityksestänne/yhdistyksestänne tunnistettavan. Parhaimmillaan se kertoo visuaalisesti miksi yritys/yhdistys on olemassa ja mitä se edustaa. Onnistuneen logon ja brändi-ilmeen luominen vaatii kanssakäymistä suunnittelijan kanssa.

Miksi tämän kaltaiset ”logokilpailut” sekä niistä ”voitettavat palkinnot” ovat ala-arvoisia?

Ensimmäiseksi on syytä korostaa, että kyse ei ole ainoastaan rahasta. Suunnittelijoita tai designereita, miksi heitä halutaankaan kutsua, motivoi mahdollisuus luoda asiakkaalle yksilöllinen, aikaa kestävä merkki ja ilme. Tunnus, joka kertoo asiakkaan tarinan ja josta sekä tilaaja että designer voivat olla ylpeitä. Alan koulutus kestää n. 3-5 vuotta ja vaatii useiden työtapojen hallintaa, näkemystä sekä kykyä ymmärtää asiakkaan tarpeita. Hyvään lopputulokseen ei siis voi päästä kertomalla kilpailukuvauksessaan toiminnasta ympäripyöreitä ja lyömällä deadlinen päälle. Vaikka taitavia ovatkin, designeritkaan eivät etälue asiakkaan ajatuksia. Toiseksi tekijöiden kilpailuttaminen ”logokilpailun” keinoin on törkeää siksi, että se kertoo aliarvostuksesta, joka kilpailujärjestäjillä on designereiden ammattitaitoa kohtaan, mutta myös harhaluulosta oman toiminnan erinomaisuuden suhteen. Luit oikein. Logo ja yhtenäinen visuaalinen ilme on olennainen osa vakavasti otettavaa yritystä/yhdistystä, eikä tuote tai palvelu koskaan myy erinomaisuudellaan itse itseään, vaan kyseessä on kokonaisuus, brändi. Jos kilpailujärjestäjä on valmis panostamaan pari sataa Euroa brändinsä ilmeeseen, miksi yksikään itseään kunnioittava designer panostaisi yhtään enempää? Referenssien toivossako? Sosiaalisenmedian ja Internetin aikakautena tämä ajatus ei enää päde.

Pitää kuitenkin myös ottaa huomioon kilpailujärjestäjän kanta. Toiminta kielii pienten yritysten ja yhdistysten vaikeudesta löytää työhön sopivaa designeria ja siitä, ettei pienyritys/-yhdistys ylipäätään tiedä mistä aloittaa etsiminen. Hakukoneet tarjoavat loputtomasti vaihtoehtoja ja niukalla budjetilla ei uskalleta ottaa satunnaista riskiä, koska ei tiedetä, mikä valinta vastaisi parhaiten tarpeita. Tämä on nimenomaan se epäkohta, jota Creative Minds pyrkii pian avattavilla palveluillaan helpottamaan. Kyse on löytämisestä ja löytymisestä, puolin toisin.

”Logokilpailujen” järjestäminen on joka tapauksessa väärä tie luoda pienelle yritykselle/yhdistykselle logo. Se on hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa, joka tulee todennäköisen epäonnistumisen myötä maksamaan huomattavasti oletettua enemmän, eikä korjausliikkeestä enää selvitä lahjakortilla. Pienillä toimijoilla budjetti on usein ymmärrettävästi tiukka. Mutta olettaminen, että kilpailujärjestäjä tulisi saamaan hyviä ideoita suunnittelijoilta naamioimalla oman kilpailutusprosessinsa kilpailuksi, etsimiseen turhauduttuaan, ei edes naurata.

Annan tässä nyt vinkin kaikille visuaalista viestintää pienellä budjetilla haikaileville: Olkaa rehellisiä. Kertokaa vaikka omilla fb-sivuillanne asialliseen sävyyn, että tarvitsette logon ja yhtenäisen ilmeen, mutta että budjetti on pieni. Saatte tällä tavoin ystävällisemmän vastaanoton ja saavutatte laadukkaamman lopputuloksen kuin vähäisillä resursseilla logokilpailupelleilyä harrastaessanne. Lähes aina joku tuntee jonkun, joka voi auttaa. Vaihtoehtoisesti voi myös lähestyä alan oppilaitoksia. Siellä joku voi toteuttaa logonne ja brändi-ilmeenne vaikka opinnäytetyönä tai osana jotakin kurssia. Samalla voin lämpimästi suositella tutustumaan Oulun Yliopistossa kirjoitettuun tutkimukseen, joka keskittyy nimenomaan brändi-ilmeen merkitykseen pienyrityksen näkökulmasta:

http://herkules.oulu.fi/isbn9789514261893/isbn9789514261893.pdf

Sitä saa mitä tilaa.

Tea Holsti

Perustaja, Creative Minds